Mitä ovat lohkoketjujen hard forkit ja soft forkit?

Lohkoketjujen yhteydessä fork tarkoittaa prosessia, jossa lohkoketjuverkkoon toteutetaan uusi päivitys. 

Lohkoketjuprojektien kehittyessä kehittäjät päivittävät säännöllisesti niiden taustalla olevia protokollia tukeakseen uusia ohjelmistopäivityksiä tai korjatakseen vanhentuneita toimintoja.

Riippuen toteutettavan päivityksen tyypistä, se voi olla taaksepäin yhteensopiva alkuperäisen ketjun kanssa tai ei. Joissakin tapauksissa uudet ohjelmistopäivitykset eivät vaikuta suoraan protokollan toimintaan, ja kehittäjät voivat toteuttaa ne aiheuttamatta häiriöitä verkolle. Nämä tunnetaan nimellä soft fork.

Samaan aikaan jotkin päivitykset ovat monimutkaisia ja saattavat tuoda täysin uusia ominaisuuksia, jotka eivät ole taaksepäin yhteensopivia vanhemman koodin kanssa. Näiden muutosten aktivointi vaatii enemmän vaivaa ja voi joskus häiritä verkkoa merkittävästi. Nämä tunnetaan nimellä hard fork.

Erilaisten lohkoketjujen fork-tyyppien ymmärtäminen voi olla tärkeä askel lohkoketjuteknologian täyden potentiaalin käsittämisessä. Joten aloitetaanpa.

Lohkoketjujen fork-tyyppejä on kaksi päätyyppiä: 

• Soft fork: taaksepäin yhteensopiva päivitys protokollan sääntöihin, joka ei luo kahta erillistä ketjua. Se mahdollistaa saumattoman siirtymän, sillä kaikki verkon solmut voivat jatkaa transaktioiden ja lohkojen vahvistamista ja ylläpitää konsensusta, vaikka jotkut osallistujat päättäisivätkin olla päivittämättä ohjelmistoaan.
• Hard fork: merkittävä ja peruuttamaton eroavuus lohkoketjun protokollan säännöissä, mikä johtaa kahteen erilliseen ja yhteensopimattomaan ketjuun. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun lohkoketjun koodiin tehdään huomattava muutos, mikä johtaa usein uuden kryptovaluutan ja yhteisön syntymiseen.

Soft fork tapahtuu, kun kehittäjät tekevät taaksepäin yhteensopivan päivityksen lohkoketjuprotokollaan.

Soft forkin jälkeen solmut, jotka eivät ehkä ole päivittäneet protokollan uusimpaan versioon, voivat edelleen toimia lohkoketjuverkossa ilman häiriöitä. Uusien sääntöjen mukaiset transaktiot ja lohkot ovat päteviä ja yhteensopivia sekä ennen soft forkia vahvistettujen lohkojen että soft forkin jälkeen luotujen uusien lohkojen kanssa.

Soft forkeja käytetään yleensä pienten muutosten, kuten virheenkorjausten tai optimointien, toteuttamiseen. Tämä johtuu siitä, että soft forkit voidaan suorittaa aiheuttamatta ketjun täydellistä jakautumista.

Hard fork on lohkoketjuprotokollaan tehtävä muutos, joka ei ole taaksepäin yhteensopiva.

Hard forkit johtavat merkittäviin ja peruuttamattomiin muutoksiin lohkoketjuprotokollassa, minkä seurauksena lohkoketjun uusi versio ei ole enää synkronoituna edellisen version kanssa.

Kehittäjät aktivoivat tämäntyyppisen forkin, kun suuri verkkopäivitys tuo mukanaan uusia lohkoketjusääntöjä, jotka ovat yhteensopimattomia vanhan protokollan kanssa.

Hard forkit johtavat verkon jakautumiseen kahdeksi erilliseksi lohkoketjuksi, joista toinen noudattaa vanhaa protokollaa ja toinen uutta.

Jokainen hard forkin seurauksena syntyvä haara toimii itsenäisesti. Tämä tarkoittaa, että hard forkin jälkeen verkon solmut hyväksyvät transaktiot pätevinä forkin toisessa haarassa, mutta eivät ylläpidä jaosta syntyvää toista forkia.

Hard forkeja tapahtuu usein silloin, kun verkkoon on tehtävä huomattavia muutoksia, kuten uusien ominaisuuksien käyttöönotto, turvallisuuden parantaminen tai haavoittuvuuksien korjaaminen. Verkon solmujen ja kehittäjien on päivitettävä ohjelmistonsa uuteen fork-versioon voidakseen jatkaa osallistumista verkkoon.

Kehittäjät ja solmujen yhteisöt ovat historiallisesti toteuttaneet hard forkeja ratkaistakseen tärkeiden yhteisön jäsenten välisiä sisäisiä kiistoja. Monissa tapauksissa tiimien väliset jännitteet, jotka koskevat uusia ominaisuuksia, tärkeitä päätöksiä tai tulevaisuuden suuntia, ovat puhjenneet kiihkeiksi julkisiksi taisteluiksi.

Nämä huipentuivat usein siihen, että toinen osapuoli teki lohkoketjuun hard forkin luodakseen täysin uuden spin-off-version omalla ainutlaatuisella kryptovaluutallaan. Tämän jälkeen louhijoiden, solmujen ja muiden laajemman yhteisön jäsenten on päätettävä, kumpaa forkattua verkkoa he haluavat käyttää jatkossa.

Monet muut lohkoketjut tekevät kuitenkin soft forkeja säännöllisemmin ottaakseen käyttöön uusia toimintoja tai tehdäkseen vähemmän vaikuttavia päivityksiä itse lohkoketjuprotokollaan. 

Vaikka hard forkit näyttävät usein olevan seurausta yhteisön sisäisistä erimielisyyksistä, soft forkit ovat tyypillisemmin seurausta siitä, että yhteisö on yksimielinen päivityksen tarpeellisuudesta verkon ylläpitämiseksi.

Ethereum ja Ethereum Classic

Vuonna 2016 Ethereum-verkossa tehtiin hard fork kuuluisan DAO-hakkeroinnin kumoamiseksi, jossa hakkerit varastivat miljoonien dollarien arvosta Etheriä (ETH).

Osa yhteisöstä oli kuitenkin eri mieltä tästä lähestymistavasta. Sen sijaan he jatkoivat alkuperäisen lohkoketjun tukemista, mikä johti Ethereum Classicin (ETC) syntymiseen. 

Katso Ethereum vs. Ethereum Classic -vertailusivumme saadaksesi lisätietoja tästä hard forkista ja näiden lohkoketjujen välisistä eroista.

Nämä kaksi fork-tyyppiä ovat lohkoketjualalla välttämättömiä mekanismeja, jotka edistävät innovointia, turvallisuusparannuksia ja skaalautuvuuden kehittämistä. 

Siinä missä hard forkit johtavat uusien ketjujen luomiseen eriävillä protokollilla, soft forkit tuovat mukanaan taaksepäin yhteensopivia muutoksia. 

Näillä forkeilla on ollut keskeinen rooli lohkoketjumaiseman muokkaamisessa, ja ne ovat mahdollistaneet verkkojen sopeutumisen ja kehittymisen teknologisten ja yhteisölähtöisten muutosten myötä.

Nyt kun olet oppinut kaiken erilaisista fork-tyypeistä, oletko valmis ottamaan seuraavan askeleen kryptomatkallasi?

Klikkaa alla olevaa painiketta luodaksesi tilin ja ostaaksesi kryptoa Krakenista jo tänään!